Onnela - Muistoja Helsingin megayökerhosta

City kirjoitti hiljattain artikkelin 2000-luvun lopun megayökerhoista, jotka hallitsivat Helsingin yöelämää ja esiin nostettiin erityisesti Royal Onnela, joka sijaitsi aikanaan Fredrikinkadulla. Olin itse aikanaan kyseisessä Onnelassa narikassa töissä vajaa kolme vuotta, jonka aikana kyseisen yökerhon nimi vaihtui parikin kertaa - päätyen kuitenkin Onnela Helsingiksi sen sulkemiseen saakka vuonna 2013.

Helsingin Onnelassa oli asiakaspaikkoja noin 1500 ja se oli erityisesti nuorten aikuisten suosiossa. Paikassa oli eri tanssi-/baarisaleja kahdessa kerroksessa ja sokkeloisia käytäviä. Lisäksi karaoke-puolella sai tanssia pöydillä. Royal Onnelan aikaan ikäraja oli korkeampi, mutta se laski lopulta K-18 -ikärajaan. Ravintolan elinkaaren aikana sen ovimiestoimintaa ehti pyörittää muutama yritys.

Oheisessa YouTube-videossa tunnelmia pääsalin tanssilattialta.

YÖKERHON OLOSUHTEET TURVALLISUUDEN NÄKÖKULMASTA

Yökerho oli suuri ja sokkeloinen, vaikka jokaisena iltana kaikkia baarin osastoja ei välttämättä pidettykään avoinna. Ovi ja narikka – turvallisuushenkilöstön kriittiset toimipisteet – olivat katutasossa. Royal Onnelan aikaan narikka oli järkevämmin sijoitettuna pääportaikon edustalle siten, että ihmiset kävelivät suoralla kulkusuunnalla portaista narikkaan. Tämä helpotti ravintolan tyhjentämistä pilkun jälkeen. Tiloja remontoitiin jossakin vaiheessa ja alakerta muuttui pohjaratkaisultaan sokkeloisemmaksi ja esimerkiksi narikan sijaintia muutettiin siten, että ravintolasta poistuttaessa narikka oli monen kulman ja käännöksen takana. Tämä aiheutti haasteita ravintolan tyhjentämiselle, kun ravintolasta poistuvat ihmiset jäivät jonottamaan turhaan kulman taakse, vaikka narikkatiskillä olisi ollut hyvin tilaa.

Eri baaritiskit oli nimetty erilaisilla lyhenteillä, joita käytettiin radiokielessä baarihenkilöstön ja portsareiden välillä. Koska ravintola oli valtava eri osastoineen ja baaritiskeineen sekä useine tanssilattioineen, radiopuhelinten käyttö viestintään oli välttämätöntä. Ns. putkimalli oli radiopuhelinten korvanapeista paras vaihtoehto, koska se eristi ääntä ja mahdollisti radion kuuntelun myös ravintolan salissa toimiessa.

"Yksi turvallisuuden kannalta kriittisimpiä vaiheita oli yökerhon tyhjentäminen pilkun jälkeen." 

Ravintolassa oli suuren kokonsa takia runsaasti hätäpoistumisteitä sekä sammuttimia. Omalle kohdalleni ei sattunut kertaakaan sellaista työvuoroa, jossa yökerho olisi jouduttu tyhjentämään esimerkiksi palohälytyksen vuoksi. Voin sanoa suoraan, että kesken kiireisen illan, kun sisällä on 1500 alkoholin vaikutuksen alaista ihmistä, tuon yökerhon tyhjentäminen olisi ollut erittäin haastavaa.

Kuten todettu, asiakaskunta oli nuorta etenkin Onnelan elinkaaren loppupäässä. Asiakkaina oli monenlaisia ihmisiä ja paikka veti puoleensa myös "pintaliitoväkeä" sekä erilaisia ryhmittymiä, joille esimerkiksi oman tai kaverin kunnian puolustaminen konfliktitilanteissa oli tärkeää - jopa väkivaltaisin keinoin. Samat tyypit, jotka olivat tullessaan tervehtimässä portsareita iloisesti, saattoivat jonkin ajan kuluttua pahimmillaan hyökätä porukalla jonkun tyypin kimppuun, jos tämän olkapää oli osunut vastaantulevaa päin kapealla baarin käytävällä tai tämä oli katsonut heitä ikävästi.

"Vaikka puhumalla saatiin usein rauhoitettua varsin kiihtyneitäkin henkilöitä, ajoittain jouduit kohtaamaan väkivaltatilanteita, jotka saattoivat kohdistua myös sinuun tai johonkin muuhun henkilökunnan jäseneen."

Yksi turvallisuuden kannalta kriittisimpiä vaiheita oli yökerhon tyhjentäminen pilkun jälkeen. Tuolloin baarissa oli vielä paljon porukkaa, joista moni oli ryypännyt monta tuntia. Tyhjentämisen aikaan narikan suuntaan liikkuvista ihmisistä muodostui tiiviitä väkijoukkoja, joissa välillä tunteet kuumenivat. Tyhjennyksen aikaan tuli välillä tappeluita niin sisällä kuin ulkona yökerhon oven edustalla. Silloin portsareiden tuli huomioida myös baarin edustan turvallisuuden valvonta ihan senkin vuoksi, että oven edustalla kulki autotie, johon ihmiset meinasivat tungeksia.

HÄIRIÖKÄYTÖS- JA UHKATILANTEET

Erilaisia häiriökäytös- ja väkivaltatilanteita riitti. Tyypillisin tilanne portsarina oli ehkä se, kun joku oli käyttäytynyt häiritsevästi henkilökuntaa kohtaan baaritiskillä ja tämä piti poistaa ravintolasta. Myös asiakkaat tulivat ilmoittamaan erilaisista tilanteista, kuten riidan haastajista ja ahdistelijoista. Nämä tilanteet sitten menivät helpoimmillaan ihan puhumalla, mutta osa näistä ihmisistä valitsi vaikeamman tavan, jonka seurauksena tuli myös voimankäyttötilanteita.

Oma lukunsa oli sitten erilaiset tappelut, jotka alkoivat usein tanssilattialla tai kapeilla käytävillä. Nämä myllyt alkoivat milloin mistäkin syystä ja ne saattoivat olla kahden henkilön välisiä tai usean henkilön joukkotappeluita, joihin lähdettiin juoksemaan isolla porukalla alakerran narikasta. Osapuolet pyrittiin saamaan erilleen ja aggressiivisesti käyttäytyvät henkilöt pyrittiin ottamaan hallintaan, jotta tilanne saataisiin rauhoitettua. Poliisit jouduttiin soittamaan paikalle ajoittain selvittelemään ravintolassa tapahtuneita väkivaltatilanteita.

"Se shotti maistu ihan paskalle!" Asiakas poistotilanteessa heitettyään viinat baarimikon päälle

Välillä oli sellaisia tilanteista, joissa jokin porukka oli tapellut ja portsareiden saapuessa paikalle porukka hajaantui ja vaihteli paitoja keskenään sekoittaakseen tuntomerkkejään - sivulliset auttoivat välillä portsareita tunnistamaan tappelun kadonneita osapuolia.

Onnelassa olisi voinut pelata ns. "häiriökäytösbingoa" vähintään joka viikonloppuilta. Tarkoitan tällä sitä, että kyseisessä ravintolassa sattui ja tapahtui paljon. Kun päihteidenkäyttö, suuri asiakasmäärä ja asiakaskunta sekoitetaan samaan yhtälöön, tuloksena on paljon töitä portsareille. Alla listattuna erilaisia keissejä/persoonia, jotka työllistivät:

Baarimikolle haistattelijat: Nämä henkilöt ärsyyntyivät joko jonottamisesta tai esimerkiksi juoman hinnasta ja usein heillä oli jo valmiiksi ylimielinen asenne. Jos käytös oli ollut selvästi epäasiallista, heidän iltansa ravintolassa päättyi siihen.

Mä maksan sun palkan -henkilö: Hän koki loukkaavaksi sen, että portsari puuttuu hänen käytökseensä ja vetosi esimerkiksi maksamaansa parin euron narikkamaksuun.

Varkaat: Nämä henkilöt anastivat toisten asiakkaiden puhelimia, lompakoita, narikkalappuja ym. Mieleeni on painunut erityisesti tapaus, jossa kaksi naista eri seurueista oli tullut narikkaan ilmoittamaan kadonneesta narikkalapusta ja heidän tavaransa oli onneksi löydetty sekä merkattu kadonneiden lappujen "koukut". Hetken päästä englantia puhuva herrasmies tuli lunastamaan narikkalapuilla molempien narikkakoukkujen tavaroita – naisten käsilaukkuja - ja hän löysi itsensä kiinniotettuna varkauden yrityksestä epäiltynä ja päätyi poliisin huostaan.

Et sä tiiä kuka mä oon -henkilöt: Nämä tyypit kokivat itsensä maailman omistajiksi ja se asenne myös näkyi ulospäin. He loukkaantuivat, jos he eivät saaneet erityiskohtelua ja kokivat silloin asiakseen kommentoida kovaan ääneen kavereilleen että "toi poke on vissiin uusi täällä".

Baarikukot: Nämä tyypit kulkivat "appelsiinit kainaloissa" ja usein he pitivät myös liian pieniä t-paitoja. Olemukseen kuului välillä uhmakas ja testosteronitasojen korostamiseen pyrkivä vuorovaikutus. Osa heistä sai naisia ja osa vain toivoi saavansa.

Asiakaskohtaamiset olivat hyvin vaihtelevia, kuten arvata saattaa. Väki on yleensä hyvällä tuulella yökerhoon saapuessaan, mutta muutama tuntia (ja drinkkiä) myöhemmin mielenlaatu saattaa muuttua ja käytöstavat unohtua. Alla muutama asiakkaan kommentti, mitä tuli kirjattua aikoinaan ylös talteen.

"Siis me ollaan luettu markkinointia mitä sä et selvästikään ole lukenut. Mistä sä oot itelles oikeen tollasen ammatin löytänyt?! Tajuutsä miten pieni sä oot?? Haista v*ttu v*tun h****. Sul on pieni m***!" Naisasiakas kaverin lennettyä pihalle.  

"Ton oli ihan turha yrittää mitään, mä oon nyrkkeilyn Euroopan mestari!" Mies lyötyään puolta pienempää kundia narikan edessä tapeltuaan ensin tanssilattialla.  

"Tajuutsä, musta tulee jossain vaiheessa kersantti!" AUK:n kurssijuhlista ulosheitetty varusmies ovimiehelle joka sattui olemaan yliluutnantti.

"Vittu mä tapan sut!" Käännytetty ravintolan ovella.

"Se shotti maistu ihan paskalle!" Asiakas poistotilanteessa heitettyään viinat baarimikon päälle…  

"Hakatkaa vaikka noi, saatana kun kusevat vessojen lattialle tahallaan!" Vanhempi mieshenkilö ravintolasta poistuessaan portsarille. Oli nähnyt miestenhuoneessa nuorempien asiakkaiden virtsaavan ympäriinsä.

"Mä en v*ttu oo tehny yhtään mitään enkä mä v*ttu sen takia lähde täältä yhtään mihinkään!!" Röökikopissa tuhkiksia potkinut mies

"EI SE TOLLASTA TEHNY, SIL ON RASKAANA OLEVA TYTTÖYSTÄVÄ!" Naishenkilö miehestä, joka oli kahden kaverinsa kanssa hakannut huomattavasti pienempikokoisen kundin tajuttomaksi.  

Ja niin edelleen. Näitä esimerkkejä on monen A4-sivun verran.

ONNELA TYÖPAIKKANA

Oman Onnela-aikani työporukka oli ammattitaitoista väkeä. Lähes kaikilla oli jonkinlainen kamppailutausta ja osa oli otellut kehässä saakka. Jokaisella vakiotiimin jäsenellä oli myös hyvät sosiaaliset taidot ja pelisilmä, jotka ovat tärkeimpiä ominaisuuksia tuossa työssä toimimiseen. Työhön suhtauduttiin ammattimaisesti ja kullakin oli omat roolinsa - myös minut opetettiin tähän. Osa kyseisestä työporukasta oli tehnyt töitä pitkään yhdessä tiiminä aiemmin jo toisessa yökerhossa. Omaksi roolikseni vakiintui "Jolle-perusduunari", eli juoksin narikassa laittamassa rotsia naulaan ja tuin muissa jutuissa tarvittaessa.

Portsarin työssä sosiaaliset taidot ovat kaikkein tärkeimpiä ja useimmat tilanteet saatiin hoidettua ihan puhtaasti puheen avulla. On kuitenkin aivan kiistaton juttu mielestäni, että ammattitaitoon kuuluu myös ns. "käden taidot", kun kohdataan aggressiivisesti käyttäytyviä henkilöitä. Vaikka puhumalla saatiin usein rauhoitettua varsin kiihtyneitäkin henkilöitä, ajoittain jouduit kohtaamaan väkivaltatilanteita, jotka saattoivat kohdistua myös sinuun tai johonkin muuhun henkilökunnan jäseneen. Yökerhossa oli välillä myös sellaisia asiakkaita, joiden käsittely vaati erityistaitoja - näihin tilanteisiin tästä tiimistä löytyi aina osaamista. Ja sitä täytyikin löytyä, koska portsareilla piti aina olla kyky reagoida ja saada vaativakin uhkaava tilanne hallintaan. Jos tämä ei olisi onnistunut, olisi ollut parempi etsiä duunia muualta.

Työkohteena paikka oli jotakin aivan muuta kuin mihin olin tottunut. Nuorena sain aloittaa hommat röökikopilta. Itselläni tuossa kohtaa oli vaatimaton puolentoista vuoden kokemus portsarin hommista erilaisissa kuppiloissa, muttei minkäänlaista kokemusta Onnelan kaltaisessa yökerhossa työskentelystä. Se, että minut laitettiin röökikopille "oppimaan", oli oikea päätös. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin tekemään vuoroja myös narikassa ja ajan myötä kasvoin osaksi tätä tiimiä.

SK-ravintoloilla (myöhemmin Night People Group Oy:llä) oli jonkin verran henkilöstöjuhlia ja joskus näissäkin tuli käytyä. Aktiivisimmin tuli hyödynnettyä Staff-kortin etuja, joilla sai vietettyä edullisesti iltaa saman ketjun muissa yökerhoissa - tämä tapahtui itselläni usein sunnuntaisin.

Varjopuolena joutuu toteamaan, että kyseisessä paikassa sattui ja tapahtui paljon ja tämän vuoksi joutui jatkuvasti vapaa-ajalla hoitamaan esimerkiksi todistajakuulusteluja erilaisiin pahoinpitelyihin ja järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen -keisseihin. Lisäksi jotkut asiakkaat esittivät syytöksiä portsareiden liian kovista otteista ja näistä tilanteista oli välillä käynnissä esitutkintoja, mikä saattaa olla stressaavaa. Itse en ikinä saanut syytteitä tällaisesta. Esimerkiksi eräässä tilanteessa eräs asiakas oli käyttäytynyt aggressiivisesti baarihenkilökuntaa kohtaan eikä hän suostunut poistumaan kehotuksista huolimatta, vaan tilanne meni sitten painiksi. Kyseinen tyyppi teki sitten rikosilmoituksen baarihenkilökunnasta, portsareista, poliisipartiosta ja jopa putkahenkilökunnasta.

Lopuksi mainittakoon, että omien Onnela-aikojen loppu opetti sen, että noissa hommissa työt voivat loppua nopeasti. Jos ravintolatoimija päättää vaihtaa ovimiesyritystä, asiat voivat tapahtua nopeasti. Näin kävi vuonna 2012, kun sen aikainen toimija irtisanottiin ja tilalle tuli toinen yritys. Jatkoin samoja töitä sen jälkeen toisessa baarissa ja nautin työstä edelleen - kuitenkin heränneenä siihen etten välttämättä tule perustamaan elämän rakentamista tuon työn varaan.

-Joel

Kirjoittaja on helsinkiläinen turvallisuusasiantuntija ja koulutukseltaan MBA / strategisen johtamisen YAMK, poliisi (AMK) ja turvallisuusalan tradenomi (AMK).

PS. Jos ravintolaturvallisuus kiinnostaa aiheena, katso oheinen video!